Lontoossa

Lontoo lihottaa.

Kun kaveri elelee au pairina Lontoossa, hänen host-perheensä lähtee viikoksi lomalle ja antaa vieläpä luvan kutsua kavereita kylään, ei ole kuin yksi vaihtoehto: lentää Britteihin!

Lähdimme eräänä aurinkoisena tiistai-iltapäivänä Petran ja Rikon kanssa sanomaan hellöy Elinalle. Erityisesti matkan alku oli täynnä jännitystä, sillä kenelläkään ei erityisesti ollut kokemusta lentämisestä. Lopulta selvisimme kuitenkin ajoissa koneeseen, ja kello 6 PM (huomatkaa englantilainen tapa ilmaista aika) olimme perillä Lontoo Gatwickin lentokentällä. Tämän jälkeen alkoi sekoilu junien kanssa – ne ovat muuten aina myöhässä Iso-Britanniassa, en enää ikinä soimaa VR:ää.

Elina, Petra ja Riko tallustelemassa Chislehurstissa.

Päivät koostuivat pitkälti kaupungilla kiertelemisestä, shoppailusta, parista erikoisemmasta visiitistä, ja mikä tärkeintä, ryyppäämisestä. Olin itse aivan taivaissa, kun suosikkisiideriäni, Bulmersia, oli myynnissä Suomessa ainoastaan myytävän omenamaun lisäksi hedelmäisinä ja marjaisina makuisina. Ehkä sitäkin hämmentävää oli nähdä väkevät viinat aivan tavallisesti myynnissä ruokakaupoissa. Monilla kaupoilla, kuten Sainsburylla ja Marks & Spencerilla, oli lisäksi omat merkkiviinansa. Hämmentävää. Miltäköhän Pirkka Vodka tai ES Whiskey maistuisivat?

Buckingham Palace.

Oikeastaan teimme viikon aikana kaikki mahdolliset turistiklisheet, joita Lontoossa voi tehdä:

1. Fish and chips

Hämärän tyylikkäässä pubissa on tunnelmaa, joka paljastaa myös Samsungin tabletin kameran "laadun".

Maistoimme legendaarista kalaa ja ranskikset -annosta Earls Court Tavern -nimisessä pubissa, joka sijaitsee South Kensigtonissa. Valitsen itse aterian ohella juomaksi vaalean oluen. Hämmentävää, ihmiset oikeasti tulevat Englannissa pubeihin myös syömään. Olutta valitessa sain maistiaisen ennen ostopäätöstä: hämmentävää, ei sitä vain Suomessa annettaisi! Omaan makuuni fish&chips -annos ei oikein ollut: ihan hyvää, muttei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Worth trying toki.

2. Kuvien ottaminen itsestään punaisen puhelinkopin ja Big Benin kanssa

Jack ja Rose.

3. Madame Tussaud's -visiitti

Elina ja Petra ottavat Kim Kartrashianin kanssa selfietä.

Miley, Lady G ja Britney bitch.

Madame Tussaud's oli ehkä hauskimpia hetkiä Lontoon-matkalla. Madame Tussaud's on tajuttoman kiinnostava ilmiö, joka yhdistelee halpaa glitteriä, taidokkaasti toteutettua vahanukkekäsityötä ja julkkiksiin kohdistuvaa, uteliasta fanituskulttuuria. Nukeista osa tuntui hämmentävän eläviltä, vaikka myös kömpelyyksiä erityisesti käsissä oli helppo huomata. Kasvoihin oli selkeästi panostettu, mutta ihmiskädet lienevät yllättävän vaikeita muovata. Luin myöhemmin, että Mikkelissä on suomalaisten oma vahajulkkisten kabinetti, joka on tunnettu kömpelyydestään: pitäisiköhän mennä katsomaan?

Tanssittiin Madonnan kanssa vogueta.

4. London Eye

Valtava maailmanpyörä näytti Lontoon lähes koko komeudessaan: se on todellakin suuri kaupunki! Toinen puoli kaupungista näyttäytyi aika sumuisena, mutta muutoin säät suosivat tuona päivänä, kuin muutenkin koko reissun ajan. Lontoon arkkitehtuuri on kaunista, kiinnostava yhdistelmä konservatiivisuutta ja halua olla moderni – oikeastaanhan koko kaupunki taitaa olla sitä?

5. Matkustaminen over- ja undergroundilla ja punaisilla, kaksikerroksisilla busseilla.

Yritin tehdä tämän seksikkäästi kuten Pussacat Dollsien Wait a Minute -musavideossa. Kaikki kusi tietysti
Petran kuvaustaitojen takia. Seksikkyyteni puute saattoi myös vaikuttaa.

6. Shoppailtua Oxford Streetillä.

Oho, ainoa Oxford Streetillä otettu foto. Kodittomia näkyi katukuvassa valitettavan paljon.

Yöelämään tuli tutustuttua yllättävän vähän. Camden Townissa pistäydyimme punk-baarissa, jonka lämminhenkisistä, avoimista ja mukavan vaihtoehtotyylisistä ihmisistä pidin tavattomasti. Lisäksi eräänä iltana oli tarkoitus mennä erääseen gay clubiin. Homma meni mönkään: kahden tunnin jonottamisen jälkeen jotkut paikalliset kiilasivat ohi jonossa, menin tietysti puolustamaan oikeuksiani (=aukomaan päätäni) ja saatiin Petran kanssa turpaamme. Ovimiehet uskoivat natiivipuhujia ja pitivät meitä syypäinä, eikä meitä päästetty sisään. Paskaa, mutta minkäs sille mahtaa. Valittelin myöhemmin asiaa Suomessa eräälle italialaiselle tutulle, joka kommentoi sitä huvittavasti: "now you know what it's like to be MAMU in Finland!" Ehkä eräs reissun opetuksista oli siis se, että jos britti ohittaa sinut baarijonossa, et voi tehdä sille mitään.

Street Food Festival.

Toinen opetus reissusta on se, etteivät junat ja undergroundit kulje sunnuntaiaamulla kuin vasta kello kahdeksan alkaen. Baari-illan jälkeen oli kamalaa odottaa kotiin pääsyä Waterloon asemalla, kunnes viimein kymmeneltä pääsin nukkumaan. Kolmas opetus on varmaan se, että turisteja yritetään rahastaa kaikkialla tarjoamalla jotain "ilmaiseksi" ja sitten vaaditaan rahoittamaan rahaa lapsille. Saatanan lapset.

Vaikka brittien tapa ajaa ja parkita oli karmaisevaa ja kaikki oli pirun kallista, kokonaisuudessaan reissu oli todella kiva: sai nähdä elämää toisella puolella Eurooppaa, ihastella englantilaisia puutarhoja (niihin oikeasti panostetaan siellä) ja tietysti nähdä Ellua pitkästä aikaa. Säätkin suosivat – britit eivät ole tainneet koskaan käydä Suomessa valittaessaan keleistään. Ehkä joskus uudestaan!

Ja tiemme käy pois, pois!